Istuimme Ratilaisten lammen rannalla, oli tyyntä, lammen pinta oli kuin buleerattu vierashuoneen pöytä, taustalla kuului veden kohina, ylimääräisen veden syöksyessä ylimenoputkeen, runsaat sateen voimistivat ääntä, kyselin olivatko käyneet uimassa, - tottakai, olihan helteitäkin riittänyt. Kyselin myös lammen synnystä, lammessa on ollut aina kylmä vesi, noin 13 asteinen ja muinoin sillä oli merkittävä asema maidon jäähdytyksessä. Kun kylässä ei ollut sähköä piti maito jäähdyttää ennen meijeriin vientiä, siinä kohtaa virtaavan lammen vesi pääsi työhön, Säpit, Hämynen ja Ratilainen toivat kesähelteillä maidot maitokoppiin, koppi oli ihan oikea koppi, tonkat olivat vedessä ja jäähtyivät nopeasti, niitä piti kuitenkin sekoitella useasti ettei kerma nousisi pintaan, tässä kohtaa astuu esiin reippaasti maitopoika Timo jonka työ oli käydä sekoittamassa maidot, eihän se kyllä kiinnostanut, mutta kaikki tekivät työtä lapsesta lähtien. Maidot menivät Nurmeksen osuusmeijeriin, Ratilaisen numero
