Nykyään jokaisen joka on täyttänyt kymmenvuotta pitää kirjoittaa elämänkertakirja jonka nimenä on yleensä -ELÄMÄNI, kun rouva harakka ei itse siihen pysty kerron minä, miltä tuntuu elää rouva harakan kanssa. Tämä kirjoitus on nähtävillä vain täällä blogissa, facebookissa ei ole linkkiä, tämä on joululahja sinulle. Kuvitus jutussa on osin autenttista, osa kuvituskuvia. ENSI TAPAAMINEN Rouva harakka voi elää kaksikymmentä vuotta, elämä täällä on rauhallista, minä olen piika joka siivoaa taukoamatta jälkiä, minun tontilla, itse olen asunut täällä Rasimäen kylällä jo lähes kaksikymmentä vuotta, olen kaupungista, muuttaessani olin täysin sinisilmäinen, kuvittelin muuttavani paratiisiin jossa kaikki eläimet ovat ystäviäni, auttavat minua, en kuvitellut että joku noista haluaisi syödä minut, kuten sudet, no kuitenkin, eräänä kesänä sain ostaa lohen jossa yllätys sisällä oli mäti, perkasin kalan saunan tiskialtaalla ja kun huomasin mädin lähdin hakemaan talosta astiaa mätiä varten. Tämä on ku