ULKOILLAANKO?

 Timo soitti eilen, -hiihtoladun pohja on tehty ja latu, käy kuvaamassa ja laita tiedoksi,-öh, siis, öö, minäkö? joo latu on yli 2km pitkä, alkaa Rasimäen tieltä pikkusillan kautta, kiertää ylhäällä vaaralla ja tulee samaan paikkaan, on nyt uusi lenkki. Timo pitää ladun auki koko talven.

Koska olen erityisen kiltti puin kaikki talvivaatteet, pipot, eväät ja juomat, tarkistin kelkkani kunnon, hyvin luisti, olihan matkaa risteykseen 100 metriä joten kaikkeen pitää varautua, sakean sumun vallitessa valitsin tien joka johti tapahtumapaikalle, mietin ,onpa sukset nykyään leveitä sillä jonkinnäköinen rantu kulki lumessa.

Nyt kun on uusi lumi on jälkien tarkkailu yhtä mukavaa kuin hiihtäminen, näkyvillä on vaikka mitä, uusinpana etelästä tullut valeporo, hirvensä menettäneet sarvet, kauniita metsäpeuroja, kauniita kauriita, ainoastaan oravia pitää pelätä, ne ei oikein tykkää mistään ja heittelevät käpyjä ladulle, joku uskalikko kertoi nähneensä ilveksen jäljet, niin kauas vaaroille en uskaltaisi.

Kannattaa varautua olemaan ulkona, itse olen kuin englantilainen teekannu, nokka vuotaa koko ajan ja loppumatkasta muistuttaa kuusta joka esimerkkinä kuvassa.

Siis, tarkkaillaan jälkiä, tääsä erittäin harvinainen -joku eläin, vielä ei ole tunnistettu lajia.

Tässä jonkun kotipolku, siististi tehty.

Tässä on kulkenut myös jokin tuntematon, ehkä eläinkuntaan kuuluva.

Tässä on mennyt todella iso kasvissyöjä jonka jälki on kuin Sievin jalkineen talvisaapas, ei kai.

MUTTA MUISTA ULKOILLA,HIIHTÄÄ, LÖNTYSTELLÄ, TUTKIA JÄLKIÄ, NAUTTIA TALVESTA!