ROUVA HARAKKA ELÄMÄSSÄNI!

 Nykyään jokaisen joka on täyttänyt kymmenvuotta pitää kirjoittaa elämänkertakirja jonka nimenä on yleensä -ELÄMÄNI, kun rouva harakka ei itse siihen pysty kerron minä, miltä tuntuu elää rouva harakan kanssa.

Tämä kirjoitus on nähtävillä vain täällä blogissa, facebookissa ei ole linkkiä, tämä on joululahja sinulle.

Kuvitus jutussa on osin autenttista, osa kuvituskuvia.

ENSI TAPAAMINEN

Rouva harakka voi elää kaksikymmentä vuotta, elämä täällä on rauhallista, minä olen piika joka siivoaa taukoamatta jälkiä, minun tontilla, itse olen asunut täällä Rasimäen kylällä jo lähes kaksikymmentä vuotta, olen kaupungista, muuttaessani olin täysin sinisilmäinen, kuvittelin muuttavani paratiisiin jossa kaikki eläimet ovat ystäviäni, auttavat minua, en kuvitellut että joku noista haluaisi syödä minut, kuten sudet, no kuitenkin, eräänä kesänä sain ostaa lohen jossa yllätys sisällä oli mäti, perkasin kalan saunan tiskialtaalla ja kun huomasin mädin lähdin hakemaan talosta astiaa mätiä varten.

Tämä on kuvituskuva, eroitan lohen ja lahnan.

Kevein askelin lähestyin saunaa kipponi kanssa herkutteluhetkeä odotellen, kun pääsin ovelle oli seurauksena kuin kohtaus Hitchcockin  LINNUT elokuvasta, valtava siipien räpsytys, kirkuna, oliko nyt minun vuoroni, lähes tainnoksissa huomasin kuitenkin että lintuja oli vain yksi, rouva harakka joka nautiskeli mätiä, jo oli, näyttävästi vein mädin kompostiin sillä tiesin että rouva harakka seurasi minua, siitäs sait.

KIUSAA

Aika kului, kävin välillä porissa, sain mukaani kirpputori tavaroita, kannoin ne suoraan aittan, välillä kävin syömässä maatalosyhteisön tuottamaa ruokaa, kaupungissa ostin yleensä jonkin tehtaan tekemää ruokaa, no, joka tapauksessa kun tulen lähelle aittaa, pyrähtää rouva harakka lentoon kukkalaatikon vierestä, mitä ihmettä, on tappanut kauniin keltaisen linnun, olin lukenut ettei kuolleita eläimiä saa koskea, joten hain kumihanskat, maskin, pitkän kepin ja aioin haudata linnun.

Saatuani linnun lähemmäs ihmettelin kuinka sen selästä tulee esiin, apua, mitä, pakko oli katsoa, siis, kynntilän lanka, voi ihme, lintu oli steariinikynttilä jonka rouva oli nokkinut kuoliaaaksi, oli hakenut linnun aitasta, nyt räyskytti koivun oksalla nautinnollisesti.

LAPSET

Eräänä aamuna mennessäni pihan perälle (tiedäthän) oli maassa pari möykkyä ja lähempi tutkistelu osoitti kyseessä olevan rouva harakan kaksoset, 

luontoradiota kuunnelleena tiesin ettei niitä saa koskea joten jatkoin töitäni. Seuraavana aamuna kökötti toinen edelleen lähes samassa paikassa, toista ei näkynyt, juttelimme kaikkea mukavaa, mitä nyt linnunpoikasten kanssa voi jutella, elämänohjeita ja sensellaista, koska sielussani kiertää karjalainen geeni, ajatukseni oli, pitäisikö hakea joku astalo, kuten minulle oli opetettu, ei, lähinnä, onko se syönyt, kaivoin raparperipuskan alta meheviä matoja, yök, kehoitin olla syömättä, mutta jos on nälkä niin antaa mennä, koko päivän vietimme yhdessä, valitettavasti löysin toisen aitasta johon oli taapertanut ja jäänyt parin painavan levyn väliin ja kuollut.

PUOLISON KOHTALO

Herra harakka oli ahne pihani pihlajanmarjoille ja edellisvuonna kun oli runsas sato, niin että marjoja riitti kevääseen, nautti herra harakka näitä alkoholisoituneita marjoja runsain määrin, että, eräänä päivänä puusuulissa kuului ääntä, siellä herra harakka köllötteli umpikännissä ja yritti lauleskella kuin satakieli, annoin olla, oli hävinnyt seuraavana päivänä, ties minne, murhetta siis riitti rouva harakalla, viimeinenkin lensi vihdoin pesästä ja oli aikaa itselle.

KESÄLLÄ KAHVILASSA

Oli erakkolan kesäkahvilan aika, leivoin aamulla varhain neljäkymmentä fetapiirakkaa, vein ne ulos korissa joka olin peittänyt liinalla.

Kuvituskuva. Rasimäen kylyhdistys piti marrasmessuilla kahvilaa vuonna 2011.

Käväisin sisällä hakemassa jotain, kun tulen takaisin oli korin liina jotenkin vinossa, aioin suoristaa sen kun huomasin, joku oli syönyt niitä ja mitä näin, rouva harakka hengeä salvaten yrtti lentoon, mutta kun oli ahtanut itsensä täyteen MINUN fetapiirakoita ei jaksanut nousta siivilleen, nyt kyllä haen jotain kättä pidempää astaloa ääneeni kiljuen, kun rouva harakka ei päässyt siivilleen paineli ankkakävelyä pusikkoon, olkoon, olin oikeastaan vahingon iloinen sillä varmasti närästi pari viikkoa, rouva oli muutenkin pulskistunut kun huolet olivat lentäneet muualle.

VANHUUS

Jo vuoden olen ihmetellyt miksi ulko-oveni vieressä olevan ikonin yläpuolella on vaikka olen verkottanut sen aina jätöksiä lampukan päällä jossa on lasi, olen monta kertaa siivonnut sen  ja riitti, hain verkkoa josta leikkasin suikaleen niin etä se peitti piikikkäästi lampukan ripustimen, olin tosi tyytyväinen.

Aamuyön varhaisena hetkenä, lähdin pihanperälle, mitä, rouva harakka istui orrella pää oli siiven alla, heräsi oli kiukkuisen ja ihmettelevän näköinen kun häiritsin hänen uniaan, piikit eivät haitanneet istuntoa, palasin takaisin, hain kameran, otin kuvan, ei mitään hätäännystä, pelkäsin että on sairas, päivällä oli hävinnyt, poistin piikit, olkoon nyt kevääseen, hakekoon sitten uuden yöpuun.

Yksin elävänä rouva harakka on ollut päivieni ilo ja toivon ,että menee vielä monta aikaa hänen kanssaan.