TUURILLA

 Kyläjuhlan aamu oli sateinen, kolea, kuitenkin iltaa kohden aurinko tuli juhlaamme, oli lämmin aurinkoinen sää ja mikä parasta, meitä oli paljon.

Tottakai, ensin nostettiin lippu salkoon, auttavia käsiä löytyi ja innostuneesti ja reippaasti lippu nousi salkoon.

Mikä juhla on sellainen ettei mustakylkiset pannut tupruttelisi höyryä ja mahtavaa kahvin tuoksua, aina luotettava Sirpa hoiteli tasalaatuista kahvia koko illan ja nyt ei loppunut kesken.

Toinen asia on makkarat joita itseään kunnioittava juhla ei ole juhla, siispä makkaroita meni kaupan runsaasti, kyläyhdistyksen sihteerillä Samulilla oli epämiellyttävä tehtävä, hänen piti valitettavasti kerätä makkara ja kahvitusmaksut jotka ovat tärkeitä tulolähteitä yhdistyksen toimimiseksi.

Ja sitten asiaan, ensimmäistä kertaa kyläyhdistyksen merkeissä oli ongintakilpailu, kilpailu oli rajoitettu siltojen väliselle alueelle ja mitä ihmettä tyttö, nuorin ehkä, toi ylpeänä kalaa jonka oli onkinut, laulettuamme muutaman yhteislaulun oli vuorossa palkinnonjako, kilpailijoita oli kaksi, toinen oli valokuva ja kun voittaja oli voittaja painon mukaan haukivalokuva painoi vain 2g, mutta voittajakala ainakin kymmen kiloa ja pituutta oli ainakin metri, joten Kajaanin autotalon lahjoittama kalavaaka meni ihan oikealle voittajalle.

Pirkko oli kattanut arpapöydän arvottavat olivat niin laadukkaita, että kun oli vuorossa tervetulopuheeni, kukaan ei kuunnellut, väkisin piti raahata ihmiset penkeille kuuntelemaan jotta juhla saattoi alkaa, kaikki arvat meni, ilta sujui loppuun leppoisasti, kiitos kaikille talkoolaisille jälleen kerran.