LUPAUS

 Keväällä ajoin Rasimäen tietä ohi Jelosen talon joka nykyään on Peltolan nimellä, huomio kiinnittyi tien toisella puolella olevaan peltoon joka oli kuorittu ja tehty maavallit kuorikerroksesta, mitä ihmettä tapahtuu, piti ottaa selvää.









Kuorikerros oli kuutioina pellon laidoilla, ihmeellistä.







Kyseltyäni sain vastauksia, Omavaraopisto oli ostanut talon ja heti aloittanut työt saadakseen pellon tuottavaksi, pelto oli kesannolla ollut vuosia, joten pintakerrosen kuoriminen poisti rikkakasveja, muutama viikko sitten sovin tapaamisen, uteliaisuuttani, missä mennään, sillä näin kukkia pellolla, hm.









Opiskelijat tulivat esittelemään peltoa, jokaisella oli oma hoidettava palsta ja lisäksi yhteinen perunamaa, pellon laidalla oli vedenhaltija jota en heti hahmottanut, kun sen tajusin, totesin että olemme karjalassa uskomusten ja tarinoiden syntysijoilla, vedenhaltijan oli oppilas tehnyt savesta jotta se poistaisi vettä pellolta, vaikka pelto vietti jokeen päin makasi vesi pellolla, läheinen kaivettu kuoppa ja haltija piti veden pois savipohjaiselta maalta.














Ryvässipuli oli mielenkiintoinen ja moni muu kasvi, aika pientä vielä, mutta olihan kyseessä ensimmäinen vuosi

LUPAUS-TOIVO

Kyselin ehtivätkö oppilaat nähdä ympärillään kauneutta kun työtä on aamusta iltaa?, kimmokkeen kysymykseen sain kun itse olen seurannut vapaaherra kuvanveistäjä Emil Cedercreutz elämää ihan lapsesta asti, kävin hänen kotonaan kouluaikana, paikka oli lumoava maahengen temppeleineen, täynnä maataloustyökaluja, ryijyjä, hän näki kaunetta pellonraivaajissa, todellisessa työssä, entä Peltolan nuoret, tuli hiljaista, sitten eräs nuori vastasi,-hän näkee kauneuden lupauksena ja toivona sadosta itse tuotettuna suurella työllä. Voiko kaunetta muulla tavoin ilmaistakkaan.










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervehdys Rasimäeltä

MITÄ TÄÄ ON???

JÄLLEEN KERRAN