HIEKKAA KIITOS

 Eilen oli uutisissa kuinka Saharasta lentää hiekkaa meille asti, hiekka näkyy auringonlaskun tai nousun aikaan, siskoni joka asuu Espanjassa mantereella soitteli, on kantanut sanko kaupalla hiekkaa pois parvekkeelta, ei kuulemma ole tullut aiemmin näin paljoa, toivoi sadetta joka huuhtoisi loput hiekat pois.

Aamulla varhain oli kuu todella suuri ja juuri keittiön kohdalla, ajattelin että syön ensin aamupalan kuinkas muuten, ei se kuu mihinkään häviä, en kyllä kauaa murkinoinut kun on paasto aikakin eikä paastoherkuista ollut tietokaan, joten yhtäkkiä huomasin kuun ryntäävän pois horisontin taakse, vauhdilla ulos kuvaamaan, sain juuri ja juuri kuvan kuusta vaipumassa muualle, olen pahoillani. Laskeutunut hiekka ei vielä näy, mutta lumien sulaessa tulee asiin raitoina lumen pinnalla.

Hiekkaa kaipaa pian postinkantaja, roskisten tyhjääjät, pidäthän heidät mielessä ja hiekoitat jos on tarvetta.

Kerron vielä tapauksesta Porin kulmilta, oli hieno kesäilta, elokuu, yhtäkkiä tuli mieleen, nyt mentävä kuvaamaan auringonlasku Reposaaren rannalle, meri kutsui, kotoani oli noin 25 km meren rantaan, huolestuttavasti aurinko alkoi laskea, kiirehdin nopeusrajoitusten rajoissa, juoksin rannalle ja juuri kun sain auringon kameran tähtäimeen se lopsahti horisontin taa, vähän muuten nauratti koko juttu, mutta kun oli ystävä mukana istuskelimme rantakivillä nauttien lämmöstä ja meren hiljaisesta äänestä.

Kun en löytänyt itseltäni kuvaa Reposaaren rannoilta, julkaisen luvalla ystäväni muutama viikko ottaman kuvan Reposaaresta, ikävöin merta, sen tuoksua, ääntä.