MENNÄÄN SAUNAAN kesälukemisto

 Kesäkuu on saunakuukausi ja siksi on syytä etsiä sauna.


Saunoja oli valittavaksi asti, valitsin tämän, tutustutaan lähemmin saunaan ja muuhunkin. Huomaa penkki joka oli lähes pakollinen vilvoittelupaikka.


Tässä näkyy saunan ja eteisen ikkunat.


Tässä saunakamarin ikkuna.



Tutustumme Rasimäkeläiseen tapaan rakennettuun saunaan, mutta vähän ensin historiaa, jo ainakin keskiajalla noin 1500- luvulla sauna oli arvostettu kilvoitukseen johtava asia, kuva on Thomas Murnerin teoksesta vuodelta 1514, Kristus on vastaanottamassa saunaan tulevaa kilvoittelijaa, huomaa keppi ikkunasta josta roikkuu saunahattu ja vasta, toisena kylttinä käytettiin lakanaa ja kun sauna oli kuuma puhallettiin torveen kujilla jotta ihmiset tiesivät lähteä saunaan,
itselle saunahattu oli ihan uusi asia, näin sellaisen eräällä turistimatkalla, niitä oli oppaalla myynnissä, tuhisin, että kaikkea keksitään, joo , jo 1500- luvulla.


Saunassamme on sininen ovi, keskiajan mukaan sinisen oven tai ovenkahvan takana on aarre, siksi yleensä ovenkahva maalattiin siniseksi, tässä tapauksessa koko ovi.

Ennen kuin avaan oven, annan puheenvuoron jo edesmenneille Vilho ja Marja Majasalmelle, jotka olivat Suojärven evakoita (haastattelu Karjalainen torstai 29.11.1979)
1948 he asettuivat asumaan naapurin saunaan, -sauna oli ahdas sillä meitä oli kaikkiaan seitsämän henkeä. Sitten saunaan tuli vielä asumaan omistajan kolmihenkinen perhe. Sopu antoi kuitenkin sijaa, Marja- emäntä naurahtaa.
-Alkuvaihe oli oli kaikkein vaikeinta, siitä huolimatta ei meillä ole tuosta ajasta mitenkään katkeria muistoja. Pienessä saunassa asuttiin sovussa, iltaisin tehtiin käsitöitä, kuunneltiin tarinoita kunkin kertomana, ei ollut televisiota eikä radiota, emäntä kertoo.


Nyt ollaan eteisessä, erikoista tällainen käytävä, edessä saunakamarin ovi, oikealla on käynti saunaan.


Saunakamari on tilava, aikoinaan ihmettelin erästä tarinaa jossa kolmetoista henkinen perhe asui saunassa ja olivat vuokranneet saunakamarin kolmelle raivaajalle, tämän saunan myötä alkaa hahmottua tilanne joka on antanut sopua ja kärsivällisyyttä, muiden huomioonottamista.



Tälle aukolle, en keksinyt selitystä, joka oli kamarissa.


Toinen umpeen muurattu aukko oli myös mysteeri, olisikohan tässä ollut uuni?


Saunakamarissa oli myös naulakko, käsintehty, samaa mallia olen nähnyt muuallakin kylässä.


Tässä ovi kamarista eteiseen ja siitä ulos tai saunaan joka on vasemmalla.



Erikoista oli räppänä joka oli eteisessä, yleensä se on saunassa jolla voi säädellä kuumuutta, häkälöylyjä, lisätä happea, miksi eteisessä?


Kuvassa saunan ovi jossa ihan oikea lukko, siihen on mukava tarttua jos lämmittäjä on osannut hommansa.


Vasemmalla näkyy kamarin ovenkarmi ja oikealla saunan ovi.


Saunassa on toinen mystinen asia, luukku uunipellin vieressä?


Vesikauha odottelee kylpijöitä.


Saunan tunnelma on hämyinen, mutta iloisen väriset ämpärit ja vadit luovat hyvän pohjan puhdistautumisesta alkavaan uuteen päivään, värit jäävät nimittäin mieleemme ilona, harmaa, musta valkoinen skandinaavinen tyhjyys ei sovi saunaan.


Pönttökiuas vaikeroi vanhuuttaan.



Vielä ei ollut vastan teko aika, itä-suomessa käytetään nimitystä vasta ja läsi- suomessa vihta, kuvassa oikealla on rauduskoivu, jonka lehti on kaksisahalaitainen, elävämpi,
nyt annan  myöskin jo edesmenneen Yrjö Hautasen kertoa oikeaoppisesta Suojärveläisestä vastasta, ( haastattelu on julkaistu, Karjala lehdessä 22.9.1988 ja sama juttu Kainuun sanomissa torstaina 21.7.1988, jutun on kirjoittanut Fedàn Pausu)^
-lehekset otettiin rauduskoivusta, kielellä kokeiltiin, onko lehti liukas, muistelee Yrjö, samalla etsittiin sutjakoita pihlajanvesoja ja ne katkottiin metrin mittaisiksi "visaimiksi", josta halkaisemalla saatiin sidonta-aines.
Suojärveläinen vasta sidotaan halkaistulla pihlajan puolikkaalla jota nimitetään "lutaksi"- lutan pitää olla kuin "jeuloi remen i eli ohut ja taipuisa kuin ratsupiiska, selvittää Yrjö.

Vasta- vihta kädenvääntöä on ollut aina, luin  ja päättelin - vasta on uusi hyvän tuoksuinen täynnä puhdistavaa energiaa ja kun kaikki on vastottu on vasta muuttunut vihdaksi täynnä vanhan vihtahousun (Porilaisittain piru) tavaraa ja vihta voidaan  polttaa.


Näitä ei tässä saunassa ollut joten lisäsin omasta saunastani, vati on alumiinia, en ole ihan varma voi olla myös sinkkiä, kuvassa on myös vamppuja eli Luffasieniä, luonnonmukaisia pesusieniä, lapsuudesta jäänyt mieleen kuinka uusi vamppu oli kuin olisi hiekkapaperilla äiti jynssännyt, mutta kun vamppu pehmeni tuli siitä mainio pesi, kuvassa takana oleva vamppu on jo pehmennyt käyttökuntoon.
Lapsuudessani 1950- luvulla keitettiin saippua itse luista, kun se oli valmis vietiin saippua puulaatikoissa vinttiin jossa sai kovettua ja kuivua, saippua tuoksui oudolta, muttei pahalta, ylelliset kaupan saippuat oli pakattu 6 kpl laatikoihin jotka oli vuorattu silkkikankaalla, oli orvokkia, kieloa, ruusua, niitä haisteltiin kaupassa, joskus kun kävi säkä sai tyhjän tuollaisen laatikon kauppaleikkeihin.
Myöhemmin tuli käyttöömme Sunlight koivun, puhtaan tuoksuinen saippua jota tehdään vieläkin, on vain kuulemma tuoksu muutettu.

Ohitin padan jotenkin, saunassa oli puilla lämmitettävä pata joka ei inspiroinut vaikka vesi kuumana ja kylmänä on saunan a ja o.

Sauna on nyt nähty ja hyväksi todettu, kaikille mukavia saunahetkiä ja valmistautumista Herran edelläkävijän Johannes Kastajan juhlaan eli juhannukseen.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervehdys Rasimäeltä

ITSESTÄÄNSELVYYS

OVI