UUSI JUTTU K ylämme yhdistys on avannut uuden blogin, koska tämä on helppokäyttöinen ja kaikkien luettavissa. Tällä sivulla julkaistaan myös kokousten pöytäkirjat. -------------------------------------------------------------------------------------------------- Heti on myös asiaa, sillä kahteen vuoteen emme ole keränneet jäsenmaksuja koska hallitus ei ole kokoontunut ja päättänyt jäsenmaksun suuruutta, nyt hallituksen kokous on pidetty ja jäsenmaksu on 10€ vuosi, voit kätevästi maksaa kyläyhdistystä kannattavan maksun tänne: RASIMÄEN KYLÄYHDISTYS RY FI11 5496 0020 0268 86 VIESTIOSAAN KIRJOITA NIMESI ---------------------------------------------------- E lämme korona aikaa joten huomioi se kun osallistut, maskisuositus on edelleen voimassa ja käsien desinfiointi, huolehditaan toisistamme ja ei osallistuta sairaina. ----------------------------------------------------------------------------------------------------- TALKOOT K ylällä on suuri huutokauppa Tarmo Jelosen tilalla 14.8 klo
Tämän hetken tredi on ettei kukaan halua elvyttää enää ketään, ei lääkärit eivätkä lähimmäiset, asia oli huomattavissa eilen 6.5.2023 kun oli hätä/ensiapu ja etsintäopastus päivä, paikalle vaivautui hävettävän vähän oppijoita, luottamus itseen on kai niin suurta etten tarvitse mitään taitoja pelastaakseni esim.ihmishengen. Kouluttajina oli Erkki Halonen - ensihoitaja ja Seppo Rautiainen- turvallisuuskouluttaja (vasemmalla), nyt oli kyllä todella innostavat kouluttajat, eivät menettäneet intoaan vaikka oli niin vähän ihmisiä paikalla, juttua riitti, asiaa,toivoa, intoa, kyllä tästä selvitään. Tärkeintä oli aakostettu ja näin aloitetaan elvytys: A- hengitys B- kuuntele C- verenkierto D- tajunta E- muu tutkimus Mitä nämä asiat pitivät sisällään, sen me opimme, tässä ei ole mahdollista käydä lähemmin asiaa läpi. AMBULANSSI Kyläämme juuri koettuna kestää noin 20 minuuttia nopeimillaan, ambulanssi kulkee 2km jos nopeus on 120 km tunnissa, lisäksi huomioitava muu liikenne, mutkat, ym. siksi
Tänään 11.10.2021, ajelin tuossa, sinne, tänne, tuli mieleen yksi juttu Nessebar nimisestä kylästä jossa nuori opas suoritti päättökoetta oppaan virkaan, seisoimme keskusaukiolla ja nuori opas oli kääntyneenä meihin päin opetetusti ja kertoi kuinka hänen takanaan on Aleksanteri Suuren suuremmoinen patsas ehkä 400- luvulta, kääntyessään hän huomasi ettei patsasta ollutkaan, rauhallisesti kertoi patsaan olevan varmaankin konservoitavana, hän läpäisi kokeen, vähän kyllä huvitti kun tiesin kun joku oli kertonut aiemmin suuremmoisesta patsaasta joka kuitenkin oli tuhottu jo tuhat vuotta sitten. Eli, aina itsestäänselvyytenä pitämiämme asioita ei ehkä enää olekkaan kun olemme suhtautuneet niihin välinpitämättömästi on ne ovat muuten hävinneet ja kun huomaamme jonkun asian puuttuvan elämästämme voivottelemme ja kyynelehdimme runsaasti, kuten minä, itsesäälin kauneinta kukkaa on ylläpidetty. Nyt on kuitenkin ilon päivä, sillä tänään tsasounaan on palautettu sähköt, emme voi enää palata nii
Timo teki oven ja lahjoitti tarvikkeet, oven uuteen aikaan, ovi on avoin, paikalla oli aiemmin kirjojen ja lehtien vaihtopiste, se on nyt lopetettu, käyttö oli vähäistä, jotain uutta tulee tilalle, kuten yhteistyömme kylämme hyväksi. Kuva on sumuinen, aamulla varhain oli vielä sumua kun kävin kuvaamassa sen, oven pinta on upea, se on tehty pirkka laudoista, tuskin kuitenkaan K-kaupan, Timo selitti, laudat on tapulin välilautoja, pitää kuitenkin maalata, maalaamme sen postilaatikon telineen punaiseksi, se sopii hyvin meidän värimaailmaan, varasto pitää myös taas kerran oikaista, vapaaehtoisia olisi hyvä löytyä, kylästä, tunnin homma. Talkoopäivää vietettiin aurinkoisen sään vallitessa yhdessä Rasimäen kyläyhdistyksen, Valtimon Suojärviseuran ja Nurmeksen ortodoksisen kappeliseurakunnan kanssa, väkeä oli runsaasti molemmissa kohteissa eli Tsasounalla ja Tulehmolla, mukana oli myös Omavaraopiston opiskelijoita. Annetaan ensin puheenvuoro Viljamille joka oli yksi Omavaraopiston opiskelij
Kylätutkijat ovat kylässä ainakin vielä huomenna 21.6.2023,tänään osa poikkesi omenatarhalla ja joutuivat töihin, ihmisellä on kolme asiaa mistä eritoten nauttii ja rentoutuu, katsoessaan, yksi - vedenliplatus, kaksi,- elävä tuli, kolme- kun joku tekee työtä, me siis kuljetimme työtarvikkeet pomenatarhalle, katsoin oikean paikan ja eikun töihin, rentouduimme katsellessa kun yksi teki töitä. Erakkolan omenatarha lahjoitti yliopiston kylätutkijoille oman puun ja oikeaoppisesti puu istutettiin. Kuten kuvasta näkyy jo valtava vihreys ympäröi uutta omenapuuta, kuvassa istuttajat, Maarit Siren, Pekka Suutari, Jukka Oksa, Katariina Kotila ja Kimmo Kirves. Monessa paikassa tutkijat olivat käyneet ja tutkineet uusia asioita, toivottavasti saamme aikanaan uutta luettavaa kylästämme, Kiitos käynnistä. Ja mikä oli uskomatonta, kesken kahvihetken alkoi ropista, ihan totta, satoi vettä, ainankin minuutin, mahtavaa, kasvini ovat pelastetut.
Jälleen kerran oli Rasimäen kyläyhdistyksen vuosijuhla, uskomaton määrä ihmisiä tuli paikalle , mukava puheensorina täytti tienoot. Lavalla Jouko Korhonen ja Tuomas Juutilainen Jälleen kerran talkoolaiset loivat tilaisuuden veloitttamatta kulujaan, mahtava määrä työtä on nähty aina juhlien eteen, tänä vuonna sade yritti latistaa tunnelmaa, ei onnistunut, arvat kävi kaupaksi, kirpputorille oli tullut runsaasti myytävää ja kauppa kävi, makkarat maistuivat ja termoskavi kelpasi. Jälleen kerran oli mukana paljon eriikäisiä kylämme ystäviä, oli ilo tavata. Jälleen kerran ja vihdoinkin tajusin olevani vanha kärttyisä ukko jonka paikka ei ole toimijoiden joukossa, haluan olla herne hernepelissä, siksi syksyllä on uuden kyläyhdistyksen puheenjohtajan haku kun jätän työni.
Juoheasti mennyt kevätkokous Timon johdolla saatiin nopeasti loppuun, pöytäkirjan julkaisen heti kun saan sen. Näissä tunnelmaisissa suomalaisen lumen maassa, virtaavan veden äärellä vietimme myös vappujuhlaa. Onneksi Sirpa oli tehnyt tulet Tulehmolle hyytävän tuulen pieksäessä Tulehmon nurkkia,ja nyt mitä ihmettä, mitä tämä on, sisään pyrki nuoria kuin talonvaltauksessa ja jokaisella joku nyytti, pöytä oli ääriään myöten täynnä kansainvälistä ruokaa suomalaisista lähiruokaaineista, oli churroja espanjasta, korealaista kiinankaali kimchiä, muffineita amerikasta, ym, ym, kaikki meni. Tässä odotellaan rauhallisesti ruokajonossa. Pirkko kauhoo kimciä Tässä kimchiä, kerron tässä pienen muistelon, suomessa oli aika jolloin kiinankaali valloitti suomalaiset, salaatti tehtiin puisevasta kiinankaalista aina, sitä ei osattu käyttää muuhun ja kun oli hyvin säilyvä sopi se arkeen ja juhlaan, kukaan ei oikeastaan hamottanut että kiinankaali oli kaali, nyt uusi loistava paluu, korealainen kimchi
Ilta kului biljardipelin merkeissä Tulokset biljardiottelusta Timon pelikirjassa. Finalistit Pekka ja Mika kättelevät, voittaja Mika. Kahvipöytä notkui herkkuja ja makkaraakin paistettiin. Oli hyvät pikkujoulut. Kuvat ja teksti; Marita
Kyläjuhlan aamu oli sateinen, kolea, kuitenkin iltaa kohden aurinko tuli juhlaamme, oli lämmin aurinkoinen sää ja mikä parasta, meitä oli paljon. Tottakai, ensin nostettiin lippu salkoon, auttavia käsiä löytyi ja innostuneesti ja reippaasti lippu nousi salkoon. Mikä juhla on sellainen ettei mustakylkiset pannut tupruttelisi höyryä ja mahtavaa kahvin tuoksua, aina luotettava Sirpa hoiteli tasalaatuista kahvia koko illan ja nyt ei loppunut kesken. Toinen asia on makkarat joita itseään kunnioittava juhla ei ole juhla, siispä makkaroita meni kaupan runsaasti, kyläyhdistyksen sihteerillä Samulilla oli epämiellyttävä tehtävä, hänen piti valitettavasti kerätä makkara ja kahvitusmaksut jotka ovat tärkeitä tulolähteitä yhdistyksen toimimiseksi. Ja sitten asiaan, ensimmäistä kertaa kyläyhdistyksen merkeissä oli ongintakilpailu, kilpailu oli rajoitettu siltojen väliselle alueelle ja mitä ihmettä tyttö, nuorin ehkä, toi ylpeänä kalaa jonka oli onkinut, laulettuamme muutaman yhteislaulun oli vuoro
Pulkka kiisi yli harjanteiden, mäkien, rotkojen ja vähän yli kilparadan. Oli vaikea valita oikeaa tyyliä, kuvaa, voittajat kuitenkin ajan perusteella selvisi, voittaja oli Mika, toisena Sirpa ja kolmas oli Samuli, jokainen voittaja sai täydellisen lauantaikilokarkki pussin. Kun kilpailu oli käyty, silmälasit löydetty ja kännykät lumihangesta oli kuuman mehun, makkaran, kasvismuodossakin sekä paastonajan anispullaa, Timo oli tehnyt ihan uudenlaiset makkaratikut joista makkara ei putoa hiillokselle, oli koekäyttö, hyvin toimivat, nämä menee tikut menee Tulehmolla käytettäviksi juhlissa. Kiitos Timo! Ensi vuonna taas ja ehkä myös netin kautta jonain pelimuotona, kun tuntuu ettei osa halua riemuita talven iloista ja meistä, toisistamme, kun olemme ihan livenä paikalla, oli todella mukava jutella, vaihtaa kuulumisia. Ps. lisäsin videopätkän, me olemme todellisia urheilumielen kantajia. https://drive.google.com/file/d/18PSgmwwaPHukLVUSqIx2YlL8vTYeRjUj/view?usp=drive_web
Kommentit
Lähetä kommentti